Mietiskelen usein elämääni, elettyä, nykyisyyttä ja tulevaa..
Kaikella on tarkoituksensa sanotaan, surujen summa on sama, kyllähän se elämä yllättääkin kun vaan osaa poimia niitä auringon säteitä pieniä hippusia.
Aamulla töihin lähtiessä lintujen innokas laulu kertoo kevään pikkuhiljaa sieltä hiipien tulevan. Auringon valoa riittää pitempään, on ihana käydä ilalla reippailemassa raittiissa ulkoilmassa. Lapset osaavat yllättää usein, miten he osaavatkin peilata sinua ihan itseäsi, osaavat lukea kuin avointa kirjaa.
Pysähdyn usein miettimään miksi joku asia ärsyttää esim, josain ihmisessä mistä se johtuu.. Mietin myös usein miksi ihmiset ovat välinpitämättömiä eri asioihin itseensä, lapsiinsa, omaisuuteensa, ystäviin, sukulaisiin, työhönsä. Miksi joku syö suruunsa on väkivaltainen, negatiivinen, tunteeton, itsekäs Miksi ? Ihana asia on että osa pysätyy ja miettii miksi olen tällainen ja tekee siihen muutoksen tai hakee apua, Vaan usein on surullista se, että hakee syyllisiä aina muista ihmisistä, eikä ikinä pysähdy peilin eteen ja pohdi, että olisiko minussa se vika pystynkö muuttamaan itseäni omaa toimintamalliani omaa käytöstä.
Ketään ei ole täydellinen, mutta jokainen tekee ihan itse ne ratkaisunsa, ketään ei voi elää elämäänsä toisen kautta, sinun ei tarvitse olla tyhmä jos toinen on.
Tässäpä näitä pohdintoja tältä päivältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti